Heti tehtävänannon lukiessani mieleeni muistui vanha kuva
papastani. Kuva sopisi täydellisesti laattaan! Päätin tehdä kuvia kaksi
kappaletta, joista toisen oli tarkoitus antaa papalleni.
Kuvan siirto oli tekniikkana minulle täysin outo ja odotin
mielenkiinnolla mitä tuleman piti. Yllätyin tekniikan haasteellisuudesta. Kuva
oli vaikea saada siirrettyä fiksun näköisesti laatalle. Väkisin tahtoi tulla
reikäkohtia, joista kuvaa puuttui. Ensimmäiseen kuvaan en ollut tyytyväinen. Se
epäonnistui lasituksen yhteydessä. Toinen kuva onnistui ja se siis jätettiin
lasittamatta. Pappa jäi nyt ilman kuvaa.:(
Tykkäsin uudesta tekniikasta. Olisi mielenkiintoinen tehdä näitä enemmän, ja kokemuksen myötä kuvat tulisivat varmaan onnistumaan paremmin. Olen tyytyväinen toiseen vedokseen. Työllä on tyytyväisyyden lisäksi tunnearvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti